Nihil Interit
Puheenjohtaja Nora Varjama

Hei Nora,

kiitos hakemuspyynnöstä (mailisi tuli-savu@kaapeli.fi -listalle 4.2.2001). Näin pyydän, että minut otetaan huomioon valittaessa Tuli&Savu-lehden uutta päätoimittajaa.

Miksi?

Päähänpistosta, ensiksikin. Useimmat hyvät asiat elämässäni ovat alkaneet päähänpistosta.

Toiseksi pitkän mietinnän tuloksena. Minähän olen aloittanut julkisen elämäni runoilijana (Muuttunut tuuli, Otava, 1967). Sen jälkeen olen omistanut suurimman osan ajastani kaikelle muulle, mutta runoilijana minut silti tunnetaan, ja nyt jo jonkin aikaa olen tiennyt, että koko ajan teen paluuta runouteen, kuin Odysseus Ithakaansa. Sillä - isohkolla - varauksella kuitenkin, että olen enenevästi päätynyt näkemään runouden pikemmin tapahtumana ja prosessina (ja muotona) kuin itseilmaisuna. Näin en vieläkään tiedä, tulenko enää "kirjoittamaan" tai "julkaisemaan" mitään. Saman voi ilmaista sanomalla, että vireä, elävä, toimiva, mielekäs runouslehti voisi yhtä hyvin olla minun kuudes kokoelmani. Sen olisi tuottanut "koko yhteisö / työskennellen tiiminä" (John Ashbery).

Tai miksei myös: haluaisin toimia Suomen kirjallisen ilmaston muuttamiseksi siten, että minäkin halutessani voisin siinä kirjoittaa ja julkaista ;-).

Hakemuspyyntösi sohaisi tätä ajatuspohjaa, eikä vähiten siksi, että Tulella&Savulla on mielessäni "hyvä nimi" - sanonnan molemmissa merkityksissä.

Olen nyt tutustunut lehden vuosikertoihin numerosta 1/1997 lähtien ja luulen muodostaneeni kuvan siitä, mitä minulla sen kehittämiseksi olisi tarjota. Lehdellä on hyvä ohjelma ("uusi runous, runouden monimuotoisuus", jos oikein ymmärrän). Sen ympärillä on paljon runoudesta aidosti kiinnostuneita, pystyviä, lahjakkaitakin ihmisiä, ja intoa. Ja sillä on kunnianhimoa. Minun näkökulmastani sitä rasittaa tietty kaavoihin taipuvuus, ajoittainen arkuus, paikka paikoin valmius kumarrella kuvia. Luulen, että toisin lehteen ripauksen kokeellisuutta ja leikkiä sekä annoksen itsetietoisuutta suhteessa Suomen ja maailman kirjalliseen kenttään. Haluaisin myös painottaa lehden palvelutehtävää: kehittäisin sitä ehdottomasti valtakunnallisena runojulkaisuna, jossa kaikki Suomen runoudessa tapahtuva löytäisi heijastuksensa.

Lehtikonseptin tasolla tämä tarkoittaisi, että lähtisimme hakemaan niin sanoakseni numeronsisäistä syvyyttä. Nykyinen jako esseisiin / runoihin / runoarvosteluihin on liian kankea. Sen rinnalle tai tilalle kehittäisin luultavasti numerosta toiseen toistuvia featureita, esimerkkeinä (jotka samalla havainnollistanevat suuntautumistani) "kritiikin kritiikit" (arvioimme kussakin numerossa yhden Hesarin kriitikon vuoden tuotannon), "ryhmärunot" (nippu runoilijoita julkaisee kukin runon, jossa käyttää tiettyjä ennalta määrättyjä. sanoja), "Klassikko.Nyt" (valittuja Leinon, Mannisen, Kailaan, Jylhän, Meriluodon, Haavikon, Saarikosken tms. kokoelmia arvioidaan ikään kuin ne olisivat ilmestyneet tänä vuonna), "läpivalaisu" (kevään tai syksyn kotimaiset kokoelmat sen valossa, miten ne käsitteleävät jotakin yleistä ("minä", "puu") tai erityistä ("syyskuun 11.") teemaa.

Tämä kaikki tarkoittaisi julkaisukynnyksen hienoista nostamista, juttutyyppien muodon tarkempaa määrittelyä (sitähän runous on!) ja toivon mukaan tiivimpää ja konsultoivampaa suhdetta toimituksen ja kirjoittajien välille. Samalla (niin uskon) tämä voisi merkitä kirjoittajakunnan monipuolistamista: tavoitteeksi tulisi asettaa, että runokenttämme kaikki tahot näkisivät motivoiduksi julkaista Tuli&Savussa. Tämän edellytyksenä ja seurauksena arvelen, että en tulisi juurikaan rohkaisemaan kirjoittajia polemiikkiin tai koulukuntien välienselvittelyihin - mikä ei sulje pois kirjallisuuttamme lamauttavien rakenteiden (esimerkkinä eräs päivälehti...) elegantin päättäväistä haastamista.

Julkaisukynnyksestä puheenollen: sitä voitaisiin samalla merkittävästi madaltaa, jos lehdelle kehitettäisiin toimiva nettirajapinta. Minulla on tästä joukko ajatuksia, joilla en nyt tätä hakemusta rasita; totean vain, että verkkopalvelujen suunnittelu on viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajan ollut päätyöni.

Erityisesti haluaisin pitää huolta siitä, että lehti välittää kuvaa siitä, mitä maailmanrunouden elinvoimaisimmissa pesäkkeissä tapahtuu. Oma alustava listani käännösnäyttein täydennettyjen haastattelujen / henkilö- tai ryhmäkuvien sarjaksi olisi: Robert Creeley (runosarja "Helsinki Window" ja muistot täältä vuodelta 1990), Susan Howe (ja Emily Dickinson (ja Raakel Liehu))), John Tranter ja nettilehti "Jacket", Pierre Joris (Ranska), Veronica Forrest-Thomson (tutkija/runoilija, 1948-1975), Arkadi Dragomoshenko (Pietari). Lista kuvastaa omia mieltymyksiäni; pitäisin huolen siitä, että enemmistö toteutettavista ideoista tulisi muualta.

Päätoimittajan päättää kaiken, mitä lehdessä julkaistaan. Siksi pitäisin tarpeellisena koota suppea toimituskunta t. sparrausryhmä, joka voisi tuottaa ja testata ideoita. Oman roolini näkisin (paitsi päättäjänä) ennen kaikkea - kuten nykyään sanotaan - konseptinsuunnittelijana: vähintäänkin pidättyisin julkaisemasta omaa tuotantoani, ja juttujakin tekisin lähinnä poikkeustapauksissa. Olisin, kuten Haavikko joskus taisi sanoa, muuta tarkoittaen, "tyhjä tila mielen pimeässä keskuksessa". Toisaalta taas: aivan kaiken lehdessä ei toki tarvitsisikaan olla nimikirjoituksella varmennettua.

Miksi ajattelen, että minusta olisi näihin tehtäviin? Ensinnä tietysti siksi, että olisin ne asettanut; lisäksi arvelen eri vaiheissa osoittaneeni niissä tarvittavia "runouden puuhamiehen" kykyjä (John Ashberyn Suomeen tuonti 1994, tai vaikka Ääninen-projektini vuonna 1997). Olen mielestäni sopivan ulkopuolinen kaikkiin kuppi- ja muihin kuntiin nähden, vailla kustantamo- tms. sidoksia; ja yhtä kaikki tunnen miten kuten suuren osan runoutemme vaikuttajista ja kyvyistä. Ja on minulla lehtikokemustakin: vedän nykyisin päivätyössäni myös neljän aikakauslehden tuotantoa.

Tiedostan, että edustaisin Tuli&Savun yhteisössä setäosastoa; työssäni, perheessäni ja harrastuksissani olen mielestäni kuitenkin melko hyvin oppinut sietämään ja käsittelemään nuorison eri ominaisuuksia, joista tässä mainitsen vain yleisen konservatiivisuuden ;-).

Mahdollista päätoimittajuuttani lienee mielekästä ajatella nyt noin vuoden-puolentoista projektina. Tuon ajan tulisin luultavasti olemaan päivätyössä; ajan irrottaminen tehtävään on oma ongelmani, josta tiedän selviäväni.

Jätän hakemukseni arvoisan hallituksenne harkintaan. Tulen mielelläni vastaamaan mahdollisiin kysymyksiinne ja jatkamaan (aloittamaan) keskustelua.

Helsingissä 22.2.2002

Leevi Lehto
leevi@substanssi.fi

Liitteenä [mmm]

John Ashberyn runo Hotel Lautréamont" suomennoksenani (voisi korvata tämän...)