Hannu-Pekka Lappalainen: Himmeä satama, hohtavat laivat

Leevin Lehti 23.2.2001

Olin aloittanut syksyllä 1967 lukion toisen luokan opiskelun. Samoihin aikoihin Leevi Lehto valmisteli esitelmää koululainsäädännöstä ja oppilaiden oikeusturvasta. Alustus päättyi teesiin: "Oppilaalle olisi taattava oikeus opiskella kulloinkin sitä ainetta mitä hän haluaa, ja hänelle olisi taattava rajoittamaton määrä informaatiota siitä aineesta joka häntä kiinnostaa. Tähän liittyy oikeus olla oppimatta mitään; pakko-oppiminen on sielullisesti vaarallista kasvavalle lapselle."

Paljon tuolloin olikin hampaankolossa. Ensimmäisen lukioluokan keväänä äidinkielenopettajani oli antanut kotiaineen aiheiksi "1. Ihmiselämän pyhiä hetkiä 2. Maailmanpoliittinen ongelma, joka kiinnostaa minua 3. Orjien asema muinaisessa Roomassa 4. Maiseman luonne maamme eri osissa 5. Vähittäismaksukaupasta ja sen ongelmista 6. Suomen talvi 7. Epäterveitä ilmiöitä urheilussa
8. Rikkauden siunaus ja kirous". Vuotta myöhemmin pohdittavaksi annettiin otsikot "1. Jeesuksen vertauksia 2. Huomiota ja ajatuksia kirjojen alennusmyynnistä 3. Saarijärven Paavo suomalaisen ihannekuvana 4. Millainen on tyypillinen suomalainen sanomalehti? 5. Betoni, monien mahdollisuuksien materiaali 6. Näyteikkunamainonta puntarissa."

Oli ilmeistä, että niin kirjallinen ja muu yleissivistykseni kuin elämäntaito ylipäätänsä avartuisi enemmän 16-vuotiaan Leevi Lehdon seurassa kuin oppikoulun viimeisten luokkien tunneilla. En ole enää varma, mistä aiheesta kirjoitin kotiaineet, mutta olen vakuuttunut siitä, että pääsin 1960-luvun loppuvuosina sekä pohtimaan kameelia, neulansilmää ja maailmanpoliittisia ongelmia että syventymään maiseman luonteeseen maamme eri osissa, ihmiselämän pyhistä hetkistä puhumattakaan. Leevi luki siihen aikaan Milleriä, Durrellia, Pellistä ja Haavikkoa, opiskeli englantia, keskusteli, pohti ja kirjoitti. Kateen korvallani kuuntelin, millaisin sanoin hän väitteli Caj Westerbergin ja Risto Ahdin kanssa asioista, joiden sisältö, jos yleensä aukeni, jäi minulle useimmiten aivan avoimeksi. Noissa kanssapuheissa suhde sanoihin, niin kuin maailmaankin, oli yhtaikaa intohimoinen ja ironinen.

" - - Rehtorini lähetti erään opettajamme muassa minulle poliisineuvos Kosti Vasan kirjoitelman Kuri ja työ lääkkeenä nuorisorikollisuuteen . - -
- - Kävin tänä aamuna äitini kanssa tunnin kestäneen keskustelun lähtien Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokin pohjalta, (äiti rohkeni aluksi epäillä onko moisen kirjan kirjoittaminen tarpeellista, Sartreen ja muihin tukeutuen osoitin sen hänelle (että on)) - -"

(LL:n kirjeestä 22.11.67)

Koulutunnit saivat paljolti jäädä; muistan suorittaneeni viimeisen lukiovuoden tenttimällä. Samalla kun vanhemmille, viranomaisille ja laitoksille auottiin päätä, alkoi pään aukileista kajastaa häkellyttävä väylä sanoihin, hiljaisuuteen, kieleen ja kirjoitukseen.

Se vei myös matkoihin ja maailmaan. Vuosien 1967-68 muistoihin liittyy lukemattomia asemia, junia, kyläpaikkoja, tuttuja ja tuntemattomia. Lainaan yhtä kuvaa asemasta:

"- - kun menin lunastamaan rahojani lahden Rautatie-asemalta takaisin, minulle ensin töykeästi sanottiin:"tehän ostitte menoa ja menopaluuta samaan aikaan" ja kun kohteliaasti koetin kieltää moista väittämää minulle sanottiin "odottakaa klo 16.00:een, kunnes asianomainen virkailija(tar) saapuu. Odotin kun klo 16.05 seisoin jonossa odottaen vuoroani, kuulin näin miten virkailijattaret vaihtoivat katseita, nyökkäsivät ja asian omainen sanoi hiljaa: "joo tämä se on." kun sitten sydän pamppaillen ojensin lipun luukulle sanoen "tehän lunastatte näitä takaisin, vai kuinka?" otti asian omainen opettajamaisen asennon ja ilmeen tuolillaan, oli hetken hiljaa, ja vihasta kielivällä äänellä miltei huusi: "KUKA ON SANONUT ETTÄ MINÄ LUNASTAN TÄMÄN", (huom sana minä ) kun tähän asiallisesti huomautin tiedustelleeni HGIN Rautatieasemalta asiaa, hän otti yhä vihaisemman ilmeen ja huusi: "te olitte täällä silloin junan lähtemisaikaan, minä muistan" johon minä "kyllä olin mutta mä en mennyt junaan" omainen: "menitte" ja minä "kävin puhelinkopista soittamassa ja kävi ilmi ettei mun tarvinnukaan matkustaa!" kyllä te aivan varmaan olitte täällä, se oli illalla myöhäisjunalle täällä oli kummallista porukkaa silloin, todella kummallista" ja tässä vaiheessa riem helpottuneena saatoin selittää virkailijattaren olleen väärässä, mat aioin matkustaa lauantai-aamuna junalla 9.44, nyt virkailijatar alkoi epäillä itseään, lopulta hän mutisten sanoi maksavansa jos kerta aamulla matkustin, ja hämmentyneenä hän koko ajan toisteli täällä oli silloin(kin) kummaa porukkaa, kummallista sakkia, ja maksaessaan minulle hän toisen virkailijattareen päin kääntyen sanoi: "EI Tää olekaan se". tuollaisten tapahtumien jälkeen alan aina epäillä etten lopulta edes ulkonäöltäni ole sopiva yhteiskunnan täysivaltaiseksi - - .

Tänään olen lueskellut 1) anders collinia (vähän) 2) harald Schjelderupin käsityksiä hulluyrjön ja riitan ja otson ihannoimasta Wilhelm Reichista - - ".

(LL:n kirjeestä tammikuussa 1968)

Loputtomia keskusteluja, jotka polveilivat Reichista Marcuseen, palasivat (Emanuel Kanajärven kohdalla) ryöpsähtäen maan pinnalle kohotakseen jälleen Blaken ja Nietzschen hourenäkyjen siivittämänä johonkin, josta vain parodia F. E. Sillanpäästä tai Anders Collinin mieltäkiinnittävä "Ekenäs, de tama idarnas stad" auttoivat tämänpuoleiseen. Sanat, kimmahtelevat sanat! Keskusteluissa sivuttiin syitä ja soita, hämäryyttä, salamyhkää, ykseyttä. Käsiteltiinkö kakseutta, ensimmännyyttä, toiseutta? Tuskin. Yhteen aikaan kyllä luonnostelimme Ylioppilasteatteriin synopsista aiheesta, joka liittyi jollakin tapaa synnytykseen. Minulla ei ollut synnyttämisestä sitäkään vertaa omakohtaista kokemusta kuin Leevillä, mutta tuonnoisen ikämme huomioon ottaen olimme ymmärrettävästi senkin aiheen asiantuntijoita.

Muistikuviin voi luottaa yhtä paljon kuin aivotursoon tai Ammonin sarveen. Annan kalenterin todistaa. Häivähdys Katri Olkinuoran ja Leevin kanssa yhdessä tehdystä Euroopan-matkasta nousee näkyville muistiinpanoista kesältä 1968.

3.7. lähtö Johanneksentieltä. Leevin (toisessa) jalassa vihreä kenkä.

4.7. Lübeck

5.7. Kassel

6.7. Lauantai. Heidelberg. Kolkko herätys bensa-aseman rapulla: poliisi painaa vasenta silmää: "Ausweis! Ausweis!" (. mein Aug in Heidelberg verloren?) - Illalla amerikkalaisten sotilaiden matkassa Karlsruheen.

7.7. yö pensaassa Strassbourgissa. Hyvä vasikanleike. - Pariisiin. WC:ssä Louvressa. Huono vessa. Lipunmyyjä oudoksui Leevin kommenttia.

8.7. Sain frangin metrolippuun. Rauhallisia päiviä Rue Singerillä. Anisviina vei tunnon käsistä: Leevi tarkisti parsinneulalla. - -

12.7. lähtö Calais'sta klo 12.

13.7. Lauantai. Summerhillin viikkokokouksessa. Neill jankutti kärttyisenä, että joku oli jättänyt kannon hänen aamupolulleen. - Patrick tutustui yhteen Jacquelineen.

14.7. Katri ihastui kantaäijään paikallisessa pubissa. Otettiin valokuva.

15.7. illalla Bowdenille. - -

17.7. Patrick lähti Liverpooliin. Huonolla tuulella. Olimme Leevin kanssa kommentoineet hänen ensimmäistä kirjettään Jacquelinelle: "Aa, miten mehukkaasti spermani valuu reisiäsi pitkin...".

20.7. Lauantai. Stratford upon Avon.

22.7. Loch Lomondille. Neliötanssi linnan puistossa.

23.7. Linnan portaat pestävä aamulla. Illaksi Inverarayhin, sirkus, fish & chips, joutsen. Yöksi torniin.

24.7. Kylmä herätys vuorella. Torni olikin lammassuoja.

25.7. käveltiin 10 km Invermoristoniin. Lampaat kyydissä. Missä Katri on? Kummitus Ness-järven rannalla. Katrille viesti: suuntana Inverness.

27.7.Lauantai. Perthistä Edinburghiin. Katri palasi salamielisenä; hänelle "oli esitelty Kyle of Lochalshia".

2.8 Calais.

5.8. lähtö Pariisista. Yötä Sedanissa.

6.8. Namur, Liège, Köln. - Päästiin hengissä kaatopaikalta.

8.8. Biafra-keräys. Rouvashenkilöt tulevat kirkosta, vilkaisevat Leeviä ja minua: "Wer eigentlich braucht Hilfe?"

9.8. lähtö Lübeckistä. Huomisiltana Helsinkiin."

Muutama siivu elettyä elämää, jo muistoksi muuttuneena. Nyt missä kevään laulut? Näille käy niin kuin tallatulle nurmelle, männyille, ristisiteille ja pakettinappuloille. Entä sitten. Harmaa satama? Mutta myös: laivojen kantava valo. Mielessä häivähtää vielä eräs lammikko, niin ja se kaarnalaiva, jota kyyristynyt lapsi uittaa hämärässä vedessä.