www.leevilehto.net

Pari sanaa taustaksi

Julkaistu: 10.9.2000

Aikuista elämääni on hallinnut ristiriita "runoilijan" identiteetin ja "muun tekemisen" tarpeen välillä. Ehkä en ole niinkään paennut runoutta kuin yrittänyt toteuttaa sitä elämässä, tietyn romanttisen ihanteen mukaan. Lähimmäksi ristiriidan ratkaisua koen päässeni sen jälkeen, kun minulla oli onni joutua mukaan uusmedian, digitalisuuden ja informaatiovallankumouksen valtavirtaan. www.leevilehto.net on yksi seuraus tästä.

Ajattelen, että tulevaisuuden digitaalinen kulttuuri lakkauttaa taiteen erillisenä elämänalueena, instituutiona ja ammattina. www.leevilehto.net ennakoi tätä panemalla pisteen "kirjailijan" uralleni. Tähänastinen runotuotantoni – kritiikkeineen – on sivustossa kaikkien selattavissa ja kommentoitavissa. Romaanini (Janajevin unet, 1992) julkaiseminen on harkinnassa.

Runous on minulle aina tarkoittanut yllätyksiä, sattuman leikkiä, tavallisuudesta poikkeamista ja keinotekoisia maailmoja. Tätä kaikkea digitaalisuus ei suinkaan lopeta. Niinpä minäkin jatkan Ääninen-projektiani, joka alkoi vuonna 1997 "Danten ja dadan hengessä" julkaistusta sonettikokoelmasta. Ääninen 2.0, nyt beta- tai pikemmin alfa-vaiheessa, lisää sattuman osuutta ja tuo mukaan interaktiivisuutta. Nyt sinä myös hallitset sattumaa.

"Junkets" on vanhaa englantia ja tarkoittaa "kekkereitä". Se on myös murteellinen väännös John Keatsin (1775-1823) nimestä, jolla runoilija usein signeerasi kirjeensä. Kun sanon, että taide ja julkaiseminen loppuu, tarkoitan – Keatsin hengessä – nimenomaan vastaanoton, paraatin ja juhlapuheen kaltaisten muotojen väistymistä kemu- ja torimeiningin tieltä. Tässä samassa hengessä käynnistän Keats-suomennosteni julkaisemisen: tulossa on kirjeitä ja runoja - alkuun samassa viimeistelemättömässä muodossa jossa ne noin vuonna 1995 turhaan kiersivät muutamalla kustantajalla. – Toivon palautetta, oikaisuja, ehdotuksia – ja pidätän kaikki oikeudet muutoksiin.

Nämä kolme hanketta, näin alkajaisiksi. Muitakin on suunnitteilla, ja ideoita kuuntelen mielelläni. Kiitos vierailusta!

Leevi Lehto