Leevi Lehto: Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa

From Ampauksia ympäripyörivästä raketista, 2004
Also available as translation into Russian by Sergej Zavjalov, into Portuguese by Marja Lintulahti-Oladim and Odile Cisneros, and into English by the author

Oli vuosi 1910.
Päivät alkoivat kulua.
Itse palasin Vaasaan, missä minulle heti myönnettiin kuukauden loma.
Ja nyt tapahtui jotain uskomatonta.
Kopin pinta-ala oli 18 neliötä, ja siinä oli sama määrä miehiä.
Dubrovkassa osallistuin 10 kilometrin hiihtoon, ja voitin sen.
Niin jäin talvipakkaseen paitahihasillani.
Täällä komissaari ampui miliisipäällikköä otsaan enempiä
kuulustelematta.
Lyhyt, vain vuoden kestänyt perheonni pirstoutui. En tiedä,
miksi tuo rouva oli pidätetty, mutta kun meidän kummankaan nimeä
ei vielä oltu otettu ylös, katsoimme,
ettei meitä mikään estä poistumasta.
Nyt olemme jo Äänisjärven rannalla.
Kaikki on mallikelpoisessa kunnossa.
Ilmassa lemuaa sotakommunismin tuoksu.
Mutta ei tee mieli pysähtyä, vaikka hevoskaakki höyryää kuin höyrykattila.
Ryhdytään valitsemaan komiteaa vuoriteollisuutta varten.
Koulun päällikkö Aleksander Inno ottaa everstin vastaan.
Sotakoulu järjestyy offensiiviin.
Salomaa astuu punaisella vaatteella verhotun pöydän ääreen.
Mutta se on niin pitkä vale kuin täältä Pietariin.
Mutta kohtalo oli järjestänyt siten, että osa johtoherroista
oli toisessa tilaisuudessa rautatieläisten klubilla Suomen aseman luona.
Olin muuten itse paikan päällä näkemässä tuota kaikkea.
Oikeudenkäynti oli irvikuva.
Mutta ero tuli taas.
Mutta sanotaan, ettei suomalainen usko ennen kuin koettaa.
Mutta torpassa ei ollut muita kuin
kaksi Savon jääkärirykmentin alikersanttia,
jotka huuhtelivat koti-ikäväänsä vastakeitetyllä kiljulla.
Mutta nyt näin, mitkä makeat päivät alkoivat SKP:n johtoherroille
kaakkaon, silavan ja mannaryynien vieressä.
Mutta tuuli on käynyt heidän ylitseen.
Taloa tarkastettaessa
löydettiin neljäkymmentäviisi naisen ruumista ja päällimmäisenä
alussamainitun upseerin rouva.
Mutta kuten Lenin itse sanoi,
tätä kehotusta seurasin vain minä ja eräs toinen,
jota ei myöskään koti-ikävä vaivannut.
Mutta taakseni oli jäänyt ruudinhajuinen kota
ja minä olin ainoa, joka sieltä tuli ulos.
Mutta fysiikan ja kemian lehtoriksi nimitettiin sähkömonttööri Teemu Kallio.
Mutta tämän kuultuaan toi emäntä vastatervatut kajaanilaismalliset sukset.
Mutta olihan Itä-Karjalassa työläisten valta.
Tulin kuitenkin hyvin pian uusiin ajatuksiin,
mutta silloin se oli jo liian myöhäistä.
Mutta aamulla työhön tullut karjakko ei huomannut muutosta,
ja niin sai koko satapäinen karja arsenikkia.
Mutta en edes tiedä, pääsivätkö he Suomeen takaisin.