|
(Samuel Beckett sepitti tämän ensimmäisen koskaan kirjoittamansa runon
kesällä 1930, noin vain yhdessä yössä, osallistuakseen Nancy Cunardin järjestämään runokilpaan
aiheesta 'Aika'. Osallistuvien runojen enimmäispituudeksi oli säädetty 100 riviä, mikä alkuperäisversiossa tuli tasan täyteen.
Voittopalkinto, joka sitten lankesikikn 'Whoroscopelle', oli kymmenen puntaa.
Runo perustuu Adrien Bailletin 1700-luvulla laatimaan René Descartes -elämänkertaan.)
(Tekijä varusti runon myöhemmin selityksillä, jotka saat esiin viemällä kursorin rivinumeron vieressä
olevan neliön päälle. Suluissa olevat huomautukset ovat minun - LL.)
Suomennos julkaistu alun perin Parnassossa vuonna 1987.
| 1 |
| Mikä tuo on? |
| 2 |
| Muna? |
| 3 |  | Kautta Saappaan veljesten se löyhkää tuoreelta. |
| 4 | | Anna se Gillotille. |
| 5 | | Galileo miten pyyhkii ja miten |
| 6 |
| hänen peräperäiset terssinsä! |
| 7 |
| Surkea vanha kopernikaaninen lyijysvengaavainen puotipuksunpoika! |
| 8 |
| Me liikutaan hän sanoi hei meitä vietiin - Pyhäinen Äiti! |
| 9 |
| niinkuin puosua vaikka, taikka säkillistä pierunoita |
| 10 |
| parastakin Kiusaaja-tarjokasta. |
| 11 |
| Ei liikuta tippaakaan, mutta liikuttaa. |
| 12 |
| Mikä tuo on? |
| 13 |
| Pieni vihreä kalanpoika vai sienekäskö? |
| 14 | | Parit vatkatut munasarjat, avec prostisciutto? |
| 15 |
| Kauanko se sulkakas sitä on mahdannut kohduta? |
| 16 |
| Kolme päivää ja neljä yötä? |
| 17 |
| Anna se Gillotille. |
| 18 | | Faulhaber, Beeckman ja Pietari Punainen |
| 19 | | tulkaa oi tulkaa pilvisessä luomivyöryssä tai Gassendin |
| 20 |
| rusoisessa kristallipilvessä |
| 21 |
| ja minä kiillotan teille kaikki nuo puolitoistakanaisenne |
| 22 |
| tai minä kiillotan linssin viltin alla keskipäivän paahteessa. |
| 23 | | Ajatella että hän oli minun oma veljeni, Luittenmurskaaja- |
| 24 |
| Pietari |
| 25 |
| eikä mikään syllogismi hänestä |
| 26 |
| enempää kuin jos siinä yhä olisi Pa. |
| 27 |
| Hei! tänne ne kattilat, |
| 28 |
| palavan maksani iki-ihana survottu hiki! |
| 29 |
| Ne ne olivat päiviä ne kun istuin kuumakaapissa viskellen |
| 30 |
| jesuiittoja taivaanräppänöistä. |
| 31 | | Kuka siellä nyt? Hals? |
| 32 |
| Odottakoon. |
| 33 | | Oi kierosilmä-ihastukseni! |
| 34 |
| Minä menin piiloon ja sinä unohdit minut sinne. |
| 35 | | Ja Francine oman sikitaloriviöni kallis kallis |
| 36 |
| hetelmä! |
| 37 |
| Että osasi kesiä! |
| 38 |
| Hänen ahdas harmaa nyljetty orvasketensä ja punottavat kitarisansa! |
| 39 |
| Lapsukaiseni, ainoani, jonka |
| 40 |
| kuume julkesi ruoskia synkäksi seisovaksi vereksi - |
| 41 |
| vereksi! |
| 42 | | Ja Harvey kääryläiseni |
| 43 |
| miten ne punaiset ja valkoiset, nuo monet harvojen joukossa |
| 44 |
| (verivispilöitsijäni oi) |
| 45 |
| oikein keplotellevatkaan sen risaisen vatkaimen lävitse? |
| 46 | | Ja neljäs Henrik tuli nuolen hautaholviin. |
| 47 |
| Mikä tuo on? |
| 48 |
| Monikopäiväinen? |
| 49 |
| Saat istua itse sen päälle. |
| 50 | | Joku pahan tuuli heitti minun epäkelpotoivoni |
| 51 |
| vasten sen ainokaisen naisen teräviä |
| 52 |
| huippuja: |
| 53 |
| ei yhden tai kaksi kertaa vaan |
| 54 |
| (Kristuksen Nokoset, haudo sitä!) |
| 55 |
| heti aamunvajossa |
| 56 |
| (joikolukijat huomio). |
| 57 |
| Siispä silkkisukat kudottujen päälle, ja tautinen nahka - |
| 58 |
| mitä minä puhun! purjeet leessä |
| 59 |
| ja keula kohti Anconaa aurinkoisella Adrianmerellä |
| 60 |
| ja tervemenoa matkallanne ruusuristiläisten keltaisen |
| 61 |
| avaimen tykö. |
| 62 | | Eivätkä he tiedä mitä heidän mestarinsa joka aikaansai sen |
| 63 |
| että nenä saa ottaa vastaan niin tunkkaisen kuin raikkaankin |
| 64 |
| ilman suudelmat, |
| 65 |
| ja tärykalvon, peräaukon valtaistuimen, ja |
| 66 |
| silmät, sen krumeluurien tuntumassa. |
| 67 |
| Juokaamme siis Häntä ja syökäämme Häntä |
| 68 | | ja vetistä Beaunea ja Hoviksen väljähtyneitä kuutioita |
| 69 |
| sillä Hänen vapansa ulottuu |
| 70 |
| niin lähelle tahi kauas hänen Vapajavasta Itsestään |
| 71 |
| ja niin hiljaa tahi vipajavana kuin kalkki tahi malja |
| 72 |
| vain pyytää taitaa. |
| 73 |
| Mitäs siihen sanot, Antonio. |
| 74 |
| Kautta Baconin, aiotko sinä kanastaa minulle sen munan? |
| 75 |
| Luolavarjojako minun tulisi nieleskellä vai? |
| 76 | | Anna Maria! |
| 77 |
| Moosesta lukee ja sitten sanoo että rakkaansa on ristiinnaulittu. |
| 78 |
| Leider! Leider! hetken vain kukoisti ja kuihtui, |
| 79 |
| kalpea pahansuinen papukaija in a mainstreet window. |
| 80 |
| Ei ihan totta uskon toki |
| 81 |
| uskon sen sanasta sanaan. |
| 82 | | Fallor, ergo sum! |
| 83 |
| Kaino vanha nipistelijä! |
| 84 | | Otti, lu(ik)ki |
| 85 |
| napitti kiinni lunastajanliivinsä. |
| 86 | | Olkoon menneeksi ja hällä väliä. |
| 87 |
| Minä olen urhea veikko minä tiedän |
| 88 |
| joten poikani en ole |
| 89 |
| (olin sitten vaikka porttivahti) |
| 90 |
| enkä liioin isäni Joachimin poika |
| 91 |
| vaan lastu täydellisestä rungosta joka ei ole vanha ei uusi |
| 92 |
| suuren ja korkean heleän ruusun yksinäinen terälehti. |
| 93 |
| Oletko vihdoin kystä, |
| 94 |
| riutunut kaksirivipaskani? |
| 95 |
| Kuinka hän tuoksuukaan |
| 96 |
| tämä linnunpojankeskonen. |
| 97 |
| Syön sen kalahaarukalla. |
| 98 |
| Valkuaisen ja keltuaisen ja höyhenet. |
| 99 |
| Sitten minä nousen ja liikkuen liikun |
| 100 | | kohti lumien Rahabia, |
| 101 |
| aamuvirkkua paavinuskoista teurastaja-amatsoonia, |
| 102 |
| Kristiina viiltäjää. |
| 103 | | Oi Weulles säästä tämän Frankin veri |
| 104 |
| ken on kavunnut nämä katkerat askelmat |
| 105 |
| (René du Perron...!), |
| 106 |
| ja suo minulle minun toinen |
| 107 |
| tähdetön tutkimaton hetkeni. |
|
|
|
|
|