|
Charles Bernstein: Ilmi-tuu-ikkunaan
Suomentanut Leevi Lehto
English original
Ei ole yhtäkään elävää olentoa ketä ei ihaile
soppaa. Siltä minustakin tuntui
toisinaan, tavalla joka tuo hakematta mieleen
tulpan. Kurvaillen vaikkei ollut
jalkakäytäviäkään, muina miehinä
tilapäisten holhoojaini pajatso-
logiikkaa uhmaten, aina
vaatetettuna märkiin kuvioihin joiden
kuvanpiirto jätti paljonkin
toivomisen varaa lennokkuuden hyväksi jota hän
protestoi hänen provosoivan moisilla
nukkumisperäisillä ulkoilmaretkillä osaksi
noudattaenkin ensisijaisena etuna ehdotettua
työpalveluvaihtoehtoa, lähtökohtana
eturauhasmainen riippuvuuteni
tarinoista jotka olivat aivan liian
kummastuttavia tavalliselle höpön
löpölle tarjoiltaviksi, kässännet, kokkelia,
naamaan ja menoksi, ei turhaa meteliä eikä
mitään kirkkaita kukkakuvioita mikäli siis sattuisit
havittelemaan duunipaikkaa näinkin
yllytyshullusti toteutetusta
loppuratkaisusta. Herranen aika! Liana,
ymmärsitkö sanaakaan tuosta mitä
Nils juuri sanoi, tai siis, on
otsaa noilla protestanteilla tai
miksi ne nyt sitten itseään nimittävätkään
tai sitten en ole mutsisi
makaronilaatikko, paatko
jäitä. Onko hiekka biojätettä?
Tarjoatteko te pihvinne sahojen kera,
vai oletteko liian peloissanne vaatiaksenne
yhtään mitään? Eee-i onnistu. Opin
lukemaan katselemalla
Onnenpyörää vauva-
ikäisenä. Siinä vaiheessa kun olin 5
oli jo mahdotonta erottaa tohveleita
hanhista. Näin on, ja
jatkatte vain puolisen kilsaa kallionsyrjää ylös
ja sitten käännytte jyrkästi vasemalle heti
sen jälkeen missä ennen oli LÄPIKULKU
EHDOTTOMASTI KIELLETTY kyltti, joskus
ennen sotia, ymmärrätte varmaan.
Niin kuin siinä kanasta kun
meni kadun yli koska
tahtoi nähdä ajan lentävän tai koska
ei löytänyt tietä tai ei tohtinut
herättää unikillereitä.
Sekopää kana, jos minulta kysytään. En osaa,
ei mennyt jakeluun. Siinä vaiheessa
kun nouset vuoteesta on
jo aika mennä nukkumaan. Niin kuin siinä vuotavasta
veneestä ja merenpohjan
pettävyydestä. Verhoista joiden takaa paljastuu
yhä synkempiä verhoja. Niin että avauma
vääntelehti kurimuksessa. Taattu oli väijyssä
heti siinä julkisivun takana,
valmiina selittämään että vitsi
oli väärin kerrottu vai oliko, väärennetty?
Tämä oli viimeinen kerta & kerta & kerta.
Ehkä hän ei ole todellinen henkilö.
Ehkä tämä ei ole todellinen tarkoitus.
Ehkä kömmähdykseni ovat liiaksi
kuin pyllähdyksiä (yllätyksiä).
Ehkä vipu on irrotettu kellon-
jousesta. Biljardipallo
paloi paahtimen (ahtimen)
kylkeä vasten. Ei ei tämä ole palapeli tämä on
veitseni (meistini, veivini,
itseni...). Risto Ryssi Ruplan Rajan Jyrkän
Rihmaston Rannoilla. Kuin kun on kaikkein kaksisinta
kaksistaan. Luulin että sanoit sattumanvarainen
mutta jos sanoit, olet väärässä.
Jos sinulla on keskittymisesi sinulla on
osapuilleen kaikki mitä ylipäätään
kannattaa kirjoittaa kotiin että
huominen tuli odotettua nopeammin
tai pane pois nuo avaimet
ellet sitten aio käyttää minua ja
sitten viskata minut sivuun kuin minkäkin
mehukannun, kannusta nyt vähän,
Jorma, ja tilaisuudesta vaari ota sekä anna kunnes se
lakkaa tulla viuhumasta sumun tai
jonkin sen korvikkeen
lävitse
 Pelasta minut
jotta olisin olemassa
Kadota minut
jotta löytäisin sinut
Että osaa olla epäkypsä hedelmä.
Hedelmistäänhän ne yhteenliittämisenkin
hedelmät tunnetaan. Sukella, ajelehdi,
ajelehdi ja sukella. Kadut
kauttaaltaan
käynnistymisjäässä.
|
|
|
|
Charles Bernstein
Ilmi-tuu-ikkunaan
Runouden puolustus
Gertuden ja Ludwigin valeseikkailu
Iltaruskopurjehdus
Arkadi Dragomoshenko
"Vanhoilla päivilläni"
Grigori Skovodoran paluu
Hamdam Zakirov
Salattua etsimässä
The Four Saluts
|